Kekkapään

"Chihuahuoissa minua viehättää niiden pieni koko
(niillä on myös muuten pieni hiilijalanjälki)
ja eloisan huumorintajuinen luonne."

Kennel Kekkapään

Olen 48-vuotias arkkitehti, äiti, hevosen omistaja ja seitsemän kotona asuvan Chihuahuan omistaja Espoosta. Kasvatan pk&lk chihuahuoita kennelnimellä Kekkapään. Aiempaa koirakokemusta minulla on ollut kultaisista noutajista sekä olen omistanut JR-terrierin.

Chihuahuaan päädyin niinkin pöllön ajatuksen seurauksena miettiessäni, että tuollainen pieni koira, ei perheeni edes huomaa jos sellaisen hankin muun lauman jatkoksi.

Tuohon aikaan v 2007 Chihuahua nartun löytäminen ei ollut helppoa. Sain ensimmäisen Chihuahuani leasing-sopimuksella, ja ehdolla että vien sen sitten näyttelyihin. Näyttelyistä minulla oli ollut parinkymmenenvuoden tauko kun Kertun ( FI Mva Spunky’s Kertrud) vein kehään. En edes tiennyt, että ne piti pöydällä esittää. Kerttu oli VSP ensimmäisessä näyttelyssään ja sainkin sen valioksi helposti.

Innostuin näyttelyistä Kertun ansiosta kovasti ( kiitos myös Jenita Harjula! ) ja kiertäessäni näyttelyitä silmiini osui yksi kaunis chihuahua narttu, joka aina voitti Kertun minne menimmekin. Tämä narttu oli Multi CH Helmiäisen Lois Lane. Pikkuhiljaa mieleeni valtasi ajatus, jos joskus saisin tästä nartusta pennun, olisin ikionnellinen.
Kirjoitin Leeni Aholalle ; Loiskun omistajalle pitkän sähköpostin ja esitin haaveeni. Menin myös kehässä esittäytymään ja kehuin Loiskua maasta taivaaseen. Kului aikaa ja Leeni kirjoitti minulle sitten keväällä 2009 ja kysyi haluaisinko Loiskun narttupennun. Näkemättä kuvia tai kuulematta enempää Pirkosta ( C.I.B, Ee, RU, RO & FI Mva Kimberling’s Bubbles) vastasin että Tottakai!

Ei minun pitänyt kasvattajaksi ryhtyä, mutta Leeni kannusti minua kovasti tekemään Pirkolla pentueen. Tämä pieni onnenkantamoinen kantaa vieläkin, ja minulla on nyt Pirkosta jo neljäs sukupolvi kasvamassa kotona.

Ensimmäinen pentueeni syntyi vuonna 2012

Chihuahuoissa minua viehättää niiden pieni koko ( niillä on myös pieni hiilijalanjälki muuten ) ja eloisan huumorintajuinen luonne. Se kuinka raavaan miehenkin polvet notkahtavat ja puhe alkaa muuttumaan chihuahuan kohdatessaan. Chihuahuan kasvattaminen ei ole helppoa ja sekin pitää minussa myös kipinää yllä. Sen verran suomalaista sisua minussa on, että piruvie en luovuta helpolla.

"Minusta meillä Suomessa on hyvä, rehellinen ja positiivinen ilmapiiri, annamme uroksia toistemme käyttöön ja puhallamme yhteen hiileen."

Täydellinen chihuahua - millainen se sinulle on?

Hyvin itsensä kantava, hyvin liikkuva, vilkas, rohkea iloinen ja tyypikäs.

Jos minun pitää miettiä erityisiä chihuahuoita, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen, niin minun on aina tullut saada toki nähdä tämä koira livenä. Se mikä kantaa chihuahuan kauneiten on sen luonne. Itsevarma, itseriittoinen rohkea iloinen ja valpas chihuahua loistaa kauas, ja kaukaa eivät pienet virheetkään enää haittaa.

Tällainen minuun vaikuttava koira, ei välttämättä ole aina näyttelytähtikään eikä jalostuskoira. Mutta sellaisten koirien olemassaolo pitää yllä toivetta siitä, että joskus sellainen täydellinen paketti voisi olla hyppysissä. Voisin mainita vaikkapa oman kasvattini ensimmäisestä pentueesta, jonka myin lemmikkikotiin ensimmäiseksi koiraksi. Kekkapään Kimberlings Meridoc kotoisammin Pekka, on komia kuin karamelli ( pallipuoli tosin) mutta luonne sillä on aivan super! Pekka nappasi luonnetestistä huippupisteet ja kävi karhunhaukkukokeessa haukkumassa päivän parhaat pisteet. Tällaisista pienistä pippureista toinen, joka minulla oli ilo ja kunnia pitää luonani hetken oli Multi CH Lookum Porter ( kasvattaja Alona Siehan) . Porter on iloinen pieni ja itsevarma uros, joka sädehtii kehässä. Tätä luonnettaan ja olemustaan hän jätti pentueeseen, joka oli kaikinpuolin onnistunut. Fi Mva, HeJW-18 JV-18 HeW-19 V-19 ( Vuoden paras PK.Chihuahua pentu 2018 & Vuoden Pk-Chihuahua 2019) Kekkapään Varma Sointu, on tästä pentueesta. Myös hänen veljensä ovat komeita ja menestyneet hyvin näyttelyissä.

Varma on oma kasvattini toisessa sukupolvessa ja Varman emänemä toinen kantanarttuni on Tuula Lehtinen-Cochetti Misty Meadows kennelistä. Varmasta minulla on nyt kotona kasvamassa pentue, josta odotukseni ovat niinikään korkealla. Mitä pidempään tätä kasvatustyötä on tehnyt niin sitä suuremman arvostuksen osaa antaa niille, jotka ovat tätä tehneet vuosikymmeniä! Mikä historian ja linjojen tuntemus, ja kyky saada aikaiseksi vuosikymmen toisensa jälkeen tyypikkäitä Chihuja.

Olin kerran näyttelyreissulla ulkomailla ystäväni Virve Loukiaisen kanssa. Hänen omistama uros Multi CH Rix Chix IQ teki minuun suuren vaikutuksen ryhmäkehässä. Keijo asettautui valokeilaan ja katseli ympärilleen kuin ajatellen; Katsokaa minua, kuinka komea olen! Keijo liikkuu upeasti ja sillä on mahtava luonne. Silloin minulle vahvistui, että haluan käyttää tätä urosta nartulleni.

Miten mielipiteesi ja ajatuksesi rodusta ovat muuttuneet kasvatusurasi aikana?

Olin kovin kriittinen millä aloittaa kasvatustyö, halusin jalostaa vain täydellisellä chihuahualla ja täydellisellä yhdistelmällä. Minulla oli kryptinen exeltaulukko jossa pohdin ensimmäisen yhdistelmän plussia ja miinuksia. Miten Leeni minua ja minun exeliäni edes jaksoi kun pohdintani vain jatkuivat ja jatkuivat. Ei se nykyäänkään helppoa ole, mutta tietty rentous ja intuitioon luottaminen on myös saanut enemmän jalansijaa.

”Nähdä metsää puilta” on vaikeaa, takertumatta liikaa pieniin yksityiskohtiin, se että näkee kokonaisuuden vahvuudet ja heikkoudet, ja osaa päättää mihin kulloinkin painottaisi. Kaikkea ei voi kerralla parantaa, mutta lähtökohdat tulee olla kuitenkin kyllin hyvät. Minulla on päässäni vaakakuppi, johon laitan näitä plussia ja miinuksia. Jos nartulle kertyy liikaa miinuksia niin jätän käyttämättä. Geenilotto ja luonnon omat oikut ovat kuitenkin aina sellainen ilmiö että vaikka miten hienot vanhemmat niin kaikki voi mennä miljoonalla tavoin pieleen.
Sukutaulut ovat alkaneet avautumaan uudella tavalla kokemuksen myötä ja sen myötä kun on oppinut tuntemaan lähemminkin sukutauluissa olevia koiria, joko omistaen tai muuten seuraten niiden elämää . Myös sukutauluissa olevien koirien sisaruksien ja jälkeläisten tunteminen on hyvä asia. Pelkät hienot nimet tai tittelirivit eivät aina kerro kaikkea. Tätä kokemusta en ole voinut saada kuin ajan kanssa eläen. Mieluiten tahtoisin nähdä aina koirat itse livenä ja käsin kopeloiden, ennen kuin voin tehdä mielipiteitä niistä. Nykypäivän somekulttuuri perustuu liiaksi staattisiin hienoihin kuviin koirista ja tykkäyksien määrästä , jotka saattavat jäädä ulkokultaisiksi. Mutta aina kun käytät uutta urosta, niin tuot paljon tuntematonta mukana. Ja vaikka kuinka tuntisit omatkin emälinjat ja linjat joita käytät niin siltikin viimekädessä lopputulos voi aina yllättää.


Onko rotu itsessään mielestäsi muuttunut kasvatusurasi aikana? Jos on, niin miten?

Suomessa tason on parantunut, mutta Suomessa on muutamia seikkoja jotka voisi yhä parantua; selkälinjat, hännät, luonteet.

Koiraharrastuksen ja kasvattamisen tulee olla kivaa ja siihen on oltava kipinää. Kaikessa työssä on oltava punainen lanka ja joku logiikka ja tähtäin. Takapakkia tulee aina. Jotta suvannoista ja kuopista pääsee ylös niin vertaistuki on aina hyvä olla. -.Minusta meillä Suomessa on hyvä rehellinen ja positiivinen ilmapiiri, annamme uroksia toistemme käyttöön ja puhallamme yhteen hiileen. Kilpailu ei saa tulla liian kovaksi ja kunnianhimo tai kateus ei saa vaarantaa tätä hyvää henkeä mikä meillä minusta vallitsee. Koirien ja omistajien hyvinvointi on paljon tärkeämpää kuin tittelit tai näyttelymenestys. Olen itse äärimmäisen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat uskoneet minulle oman kasvattinsa, jotka ovat antaneet kodin minun kasvatille, jotka ovat antaneet uroksiaan minulle käyttöön, ja joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä ja joihin olen tutustunut vuosien varrella aina paremmin. Yhteistyö muiden kasvattajien kanssa on äärimmäisen tärkeää. Pelkästään koirien kanssa emme voi elää, ihmisten kanssa kanssakäyminen on välttämätöntä myös, ja tässä sosiaaliset taidot tulevat esille. Mikä on sen parempaa kun kahvitteluhetki ystävien kanssa, pallutellen pentuja ja pohtien mikä näistä nyt olisi se kotiin jätettävä. On myös mahtavaa että voin kilauttaa aina tarpeentullen ystävälle ja parahtaa syvimmät tai pinnallisimmat senhetkiset mielenliikahdukseni tai pulmani liittyen näihin ihaniin Chihuihin.

Julkaistu 3/2020 Chihuaha ry lehdessä - Haastattelija ja teksti Johanna Kangas